91-vuotias potilas hakeutui Kauniaisten terveysasemalle kasvoissaan olevan nopeasti kasvavan ihomuutoksen vuoksi. Potilaalla oli aiemmin todettu melanooma ja useita muita kasvojen alueen ihosyöpiä. Lisäksi Jorvin sairaalan lääkäri oli jo kirjannut ihomuutoksesta nimenomaisen epäilyn mahdollisesta pahanlaatuisuudesta sekä ohjeistanut pikaiseen lääkäriajan varaamiseen järjestelmiin kirjattussa potilaskertomuksessaan.

Tästä huolimatta potilas ei päässyt lääkärin tutkittavaksi 14.9.2026. Lääkäri arvioi valokuvan ja ilmeisesti vastaanotossa olevan sairaanhoitajan kertomuksen perusteella muutoksen tavalliseksi paiseeksi potilasta ja ihomuutosta itse näkemättä. Kun potilas palasi uudelleen 23.9. ja ilmoitti patin kasvaneen, hoitaja ilmoitti ja kirjasi, ettei lääkäriaikoja ollut annettavissa. Potilasta kehotettiin ottamaan uudelleen yhteyttä myöhemmin.

Lääkärille pääsy järjestyi vasta 25.9. omaisen uuden yhteydenoton ja vaatimuksen jälkeen.

Lääkäri tutki kasvaimen 28.9. ja piti sitä edelleen todennäköisesti vaarattomana. Kasvaimen poistamista vastustettiin, vaikka patti oli kasvanut nopeasti, oli kova ja kosketusarka ja sijaitsi kasvoissa lähellä silmää. Lääkäri ei pitänyt poistamista tarpeellisena. Koepalat otettiin vasta omaisen vaatimuksesta, ja kasvain jätettiin edelleen paikalleen.

Omainen joutui tämän jälkeen toistuvasti vaatimaan kiireellistä erikoissairaanhoidon arviota ja kasvaimen poistamista kasvaimen jatkaessa kasvuaan silmän suuntaan. Erikoissairaanhoidon lähete tehtiin lopulta vasta omaisen vaatimuksesta. Koepalasta varmistui syöpä 19.10.2026. Leikkausaikaa aikaistettiin diagnoosin jälkeen.

Tapahtumaketju herättää vakavia kysymyksiä LUVN hoidon tarpeen arvioinnista, lääkärille pääsystä ja lääkärien tekemistä hoitopäätöksistä. Miten 91-vuotias, aiemmin melanoomaa sairastanut potilas voidaan jättää ilman lääkärintutkimusta tilanteessa, jossa sairaalassa on jo epäilty saman ihomuutoksen pahanlaatuisuutta? Miten nopeasti kasvavan kasvaimen poistamista voidaan vastustaa ja pitää sitä vaarattomana, vaikka omaisen esittämä huoli ja kasvaimen kasvu jatkuivat? Iäkkäällä potilaalla on ollut nähtävissä kasvoissa tuolloin jo 2cm halkaisijaltaan ja 1cm korkea kasvava patti kasvoissa. Kasvoja oli lähivuosina useaan kertaan operoitu pahanlaatuisten ihomuutosten vuoksi.

Potilaan tutkimuksiin ja jatkohoitoon pääsy näyttää edellyttäneen poikkeuksellisen aktiivista omaisen toimintaa ja toistuvia vaatimuksia. Kyse ei ollut siitä, ettei potilas tai omainen olisi hakeutunut hoitoon, vaan siitä, ettei hoitoon pääsy ja tarvittavat tutkimukset edenneet asian edellyttämällä tavalla terveydenhuollon omasta aloitteesta.

Asiasta on tehty potilaslain 10 § mukainen muistutus Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle. Muistutuksessa pyydetään selvittämään erityisesti, miksi lääkärille pääsy evättiin kahdella ensimmäisellä yhteydenottokerralla, miksi lääkäriaika järjestyi vasta omaisen vaatimuksesta ja millä lääketieteellisillä perusteilla kasvavaa kasvainta pidettiin vaarattomana ja sen poistamista tarpeettomana.