Asiakas on ollut potilaana terveysasemalla sekä sairaalan osastolla selvittämättömien päänsärky ja huimausoireiden vuoksi, joiden kohtausten aikana hän on käytännössä vuodepotilas.

Terveysasema: Useilla lääkärikäynneillä lääkäri on kirjannut potilaan pahentuneet oireet, mutta perusverikokeiden yms. lisäksi ei ole juurikaan selvittänyt vaivan syytä. Potilasta on vaivannut yhä paheneva selvittämätön vaiva, johon on käytännön toimenpiteenä määrätty vain masennuslääkettä vaivan tutkimisen sijaan erikoissairaanhoidon puolella.

Sairaala: Potilas on ollut ko. vaivojen pahenemisen vuoksi Jorvin sairaalan osastolla viikon verran. Lääkärin loppulausunnon mukaan "DIAGNOOSIIN TUTKIMUKSELLA EI PÄÄSTÄ, MUTTA SPESIFIÄ HOITOA EI OLE TARJOLLA, JOTEN EI HYÖDY KATTAVAMMISTA TUTKIMUKSISTA."

Lääkärin siis katsoo, ettei potilaan vaivoja kannata edes enemmälti tutkia eikä potilas siten hyötyisi siitä, että hänen vaivansa selvitettäisiin tutkimuksilla ja katsoi jopa, ettei potilas hyödy vaivan syyn selvittämistä ja siten siitä parantumisesta.

Lääkärin näkemys on vastoin potilaan oikeutta hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 3 §) sekä oikeutta hoitoon pääsyyn (4 §)

Asia on vireillä potilasvahinkoasiana

Todettakoon, että potilas on kuukautta myöhemmin ollut jälleen pahentuneiden oireiden vuoksi sairaalassa viikon verran, Potilaalle tehtiin useita kokeita, joita aiemmin hoitanut lääkäri ei ollut suostunut tekemään, vaan katsonut, ettei potilas hyötyisi niistä. Todettakoon, että vaikuttaisi siltä, että tutkimusten perusteella uudella lääkityksellä / lääkitykseen muuttamisella olisi ainakin jotain vaikutusta potilaan vointiin. Saatuun hoitoon siis vaikuttaa se, kuka lääkäri sattuu hoitamaan asiaasi ja kuinka paljon hoitava lääkäri haluaa selvittää asiaa.