Kokous 14.9.2026
Esitin asiassa seuraavan puheenvuoron
Kannatan sitä, että liikuntapalvelut muistavat 100 vuotta täyttänyttä GrIFK-seuraa sekä että muistaminen toteutetaan voimassa olevan talousarvion raameissa taloudellisesti kestävällä tavalla, GrIFK:n lajiseurat tekevät arvokasta työtä ja kaupungilla on pitkä historia niiden tukemisessa.
Mutta en kannata tämän BumBum-hankkeen rahoittamista kaupungin varoista.
Ensinnäkin tässä on mielestäni eettisesti ja poliittisesti ongelmallinen asetelma. Kaupunginhallituksen jäsen / valtuutettu esittää, että toinen kaupunginhallituksen jäsen / kaupunginvaltuutettu osallistuisi (intressijäävinä) kappaleen tekemiseen, johon liittyy taloudellisia intressejä. Kun kaupungin rahaa käytetään hankkeeseen, johon liittyy luottamushenkilöiden henkilökohtaisia intressejä, kaupungin pitäisi mielestäni olla erityisen pidättyväinen.
Toiseksi kysymys on kaupungin rahankäytön priorisoinnista.
Tämä ei ole kaupungin lakisääteinen tehtävä. Me olemme tässä valtuustossa joutuneet talouden vuoksi hylkäämään halvempiakin ei-lakisääteisiä hankkeita, jotka olisivat hyödyttäneet kaikkia kauniaislaisia.
Silloin on vaikea perustella, että käyttäisimme kaupungin varoja yhdistyksen kappaleen studiotallenteeseen.
On myös hyvä huomata myös se, että musiikin tekemisen kustannukset ovat muuttuneet nopeasti. Nykyisin tekoälypohjaisilla palveluilla voidaan tehdä kappaleita, sovituksia ja tuotantoa hyvin pienillä
kustannuksilla. Tarjolla on jopa ilmaisia kokeilujaksoja tai muutaman kymmenen euron palveluita. Olen itsekin kokeillut tällaista palvelua kesän aikana.
En tarkoita, että BumBum pitäisi tehdä tekoälyllä. Tarkoitan, että enää ei voida automaattisesti lähteä siitä, että tällainen hanke edellyttäisi tuhansien eurojen studio- ja muusikkokustannuksia.
Suurella seuralla täytyy mielestäni olla myös sen verran yhteistyökumppaneita, että se kykenee toteuttamaan toivomansa kappaleen itsenäisesti.
Kannatan siis sitä, että kaupunki muistaa GrIFK:n satavuotista taivalta. Mutta muistamisen pitäisi tapahtua kaupungin taloudellinen tilanne, aiempi päätöksenteko ja kuntalaisten yhdenvertaisuus
huomioon ottaen muutoin kuin kaupungin varoilla tehtävällä esitetyllä hankkeella.
Esitin asiassa seuraavan puheenvuoron
Kaupunginhallitus toteaa vastauksessaan, että kaupungilla on vakiintunut toimintatapa sisäilma-asioiden käsittelyyn. Sen mukaan päätöksenteossa huomioidaan muun muassa tekninen kunto, tutkimustulokset, käyttäjien kokemukset ja terveydelliset näkökohdat. Lisäksi todetaan, että
tietoa kootaan eri lähteistä ja käsitellään sisäilmatyöryhmässä, jossa muodostetaan kokonaiskuva tilanteesta.
Tämä on mielestäni erittäin hyvä toimintamalli.
Mutta juuri tästä syntyy kysymys.
Toteutuiko tämä menettely esimerkiksi keväisessä Kielikylpyä koskeneessa päätöksessä?
Kielikylpyä koskeneessa päätöksessä tilojen terveydellisyys oli keskeinen peruste toiminnan lopettamiselle. Asiakirjamateriaalissa / virkamiesvalmistelussa ei kuitenkaan ollut sellaista selkeästi koottua ja dokumentoitua kokonaiskuvaa sisäilmatilanteesta, jonka kaupunginhallitus nyt kuvaa kaupungin normaaliksi toimintatavaksi.
Kokonaiskuvan sijaan osa valiokunnan jäsenistä kävi tiloissa, teki omia aistihavaintojaan ja keskusteli henkilökunnan kanssa. Kaikilla päätöksentekijöillä ei tuolloin ollut käytettävissään mahdollisimman
yhtenäinen ja dokumentoitu tieto.
Tässä olisi mielestäni ollut parempi menettely esimerkiksi se, että koko valiokunta olisi käynyt tiloissa yhdessä ja katselmuksesta olisi laadittu asianmukainen muistio. Sen jälkeen olisi voitu tehdä päätös sen perusteella, että kaikilla oli käytettävissään sama tieto.
Kysymys ei siis ole siitä, olivatko yksittäisten valiokunnan jäsenten havainnot oikeita tai vääriä. Kysymys on siitä, muodostivatko ne kaupungin oman sisäilmaprosessin mukaisen kokonaiskuvan.
Elokuun tilanne
Vielä erikoisemmaksi toiminnan lakkauttamisen ja siihen liittyvän sisäilmaongelman tekee se, että vain noin kaksi kuukautta myöhemmin elokuussa valiokunnan valmistelussa entinen Kielikylpy -tilat on jälleen mukana yhtenä vaihtoehtona varhaiskasvatuksen tilaratkaisuksi.
Jos tilojen terveydellinen ongelma oli niin vakava, että toiminta piti lopettaa pysyvästi, mikä uusi selvitys, tutkimus, korjaus tai muu olosuhteiden muutos on tapahtunut, jonka perusteella tiloja voidaan jälleen harkita?
Ja jos mitään olennaista ei ole muuttunut, tämä herättää puolestaan kysymyksen siitä, kuinka vahvasti alkuperäinen päätös todella perustui kaupungin nyt kuvaamaan systemaattiseen ja vakiintuneeseen
sisäilmaprosessiin.
Nostan esille myös kuntalaisten informoinnin.
Kielikylpypäätös syntyi nopeasti ja siitä seurasi suuri määrä oikaisuvaatimuksia. Tämä kertoo ainakin siitä, että päätöksentekoon ja sen perusteisiin liittyi kuntalaisten näkökulmasta huomattavaa epäselvyyttä.
Kun nyt kaupunginhallitus kertoo valtuustolle, että sisäilma-asioissa pyritään avoimuuteen ja oikea-aikaiseen viestintään ja että käyttäjien kanssa järjestetään myös palavereita ja infotilaisuuksia, olisi
tärkeää, että tämä ei jää vain kuvaukseksi siitä, miten asioiden pitäisi toimia.
Sen pitäisi myös kuvata sitä, miten asioita tosiasiassa käsitellään.
Ja tässä olisi mielestäni hyvä jatkokysymys kaupunginhallitukselle (viittasin kokouksessa vain kohdan 15 jatkokysymykseen, joka alempana)
Oliko Kielikylpy Granin tapauksessa olemassa kaupunginhallituksen vastauksessa kuvattu dokumentoitu kokonaisarvio sisäilmatilanteesta, joka muodostettiin eri tietolähteiden perusteella?
Jos sellainen on, silloin sen pitäisi olla myös kaupungin asiakirjoista löydettävissä.
Jos sellaista ei ollut, silloin meidän on mielestäni syytä kysyä, miksi tässä tapauksessa toimittiin eri tavalla kuin kaupunginhallitus nyt kuvaa kaupungin vakiintuneen toimintatavan olevan.
Tämä on minusta tämän valtuustokysymyksen tärkein asia.
Tiedossani ei ole se, oliko tiloissa sisäilmaongelma tai ei.
Kysymys on siitä, että kaupungin pitää pystyä osoittamaan, että sen ilmoittama sisäilmaprosessi toimii myös käytännössä ja että kuntalaiset voivat luottaa siihen, että merkittävät päätökset perustuvat
dokumentoituun ja yhdenmukaiseen tietoon – eivät siihen, kuinka monta erilaista käsitystä yksittäisillä päätöksentekijöillä sattuu asiasta olemaan.
Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun päätöksellä on näin merkittäviä vaikutuksia lapsiin, perheisiin ja kaupungin palvelujen järjestämiseen.
Tein oheisen aloitteen
Valtuustoaloite: Suomen onnellisimman kaupungin brändin ja teeman tuominen osaksi Kauniaisten katukuvaa (kestävästi onnellinen Kauniainen – i en lite bättre stad)
Kauniainen on tutkimusten mukaan toistuvasti todettu Suomen onnellisimmaksi ja tyytyväisimmäksi kaupungiksi. Kun YK:n tukema Maailman onnellisuusraportti valitsi Suomen maailman onnellisimmaksi maaksi ensimmäistä kertaa vuonna 2018 – ja nyt jo yhdeksäntenä vuotena peräkkäin – kotimaiset kyselytutkimukset osoittivat samaan aikaan Kauniaisten asukkaiden olevan koko
maan tyytyväisimpiä. Tämä poikkeuksellinen kaksoisvoitto nosti Kauniaisten jopa kansainvälisen laatumedian, kuten New York Timesin, otsikoihin "maailman onnellisimpana paikkana".
Tämä pitkäaikainen ja ainutlaatuinen status on poikkeuksellinen vetovoimatekijä ja ylpeydenaihe, joka ansaitsee tulla näkyväksi myös osaksi asukkaidemme ja vierailijoidemme jokapäiväistä katukuvaa
ja kaupunkiympäristöä. Tällä hetkellä onnellisuusteema ei kuitenkaan juuri heijastu Kauniaisten julkisissa tiloissa. Kaupungin tulisi hyödyntää tätä brändiä rohkeammin yhteisöllisyyden lisäämiseksi, paikallisen identiteetin vahvistamiseksi ja positiivisen kaupunkikuvan rakentamiseksi. Kasavuoreen
avattu terveysluontopolku – jonka reitti on merkitty puihin maalatuilla sydämillä – on erinomainen päänavaus, jota tulisi laajentaa myös muualle kaupunkiin.
Onnellisuutta ja sydänteemaa voidaan tuoda esiin lukuisilla luovilla ja näkyvillä tavoilla kaupunkisuunnittelussa ja markkinoinnissa.
Esitän / esitämme, että Kauniaisten kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin onnellisuusteeman ja ”I ❤️ Grani” -brändin tmv. tuomiseksi osaksi kaupungin katukuvaa ja visualisointia esimerkiksi
seuraavasti:
kuvauskohteena Akureyrin kaupungin esimerkin mukaisesti (liite).
Kaupunkiympäristön kalusteet ja yhteisölliset "onnellisuuspenkit": Tutkitaan mahdollisuutta integroida sydänsymboleita puistonpenkkeihin, roskakoreihin, istutuslaatikoihin tai opasteisiin niillä alueilla, joita Traficomin säännökset eivät koske. Kaupunkiympäristöön voidaan sijoittaa myös erityisiä, pirteillä väreillä maalattuja "Grani-penkkejä", joiden tekstit rohkaisevat istahtamaan ja juttelemaan naapurin kanssa, mikä tukee suoraan asukkaiden hyvinvointia.
Katumaalaukset kevyen liikenteen väylille: Vaikka ajoradan merkintöihin ei voida koskea, jalkakäytäviin (ennen suojateiden alkua) tai torialueen asfalttiin voidaan toteuttaa tyylikkäitä sydänsymboleita tai onnellisuusaiheisia askelmerkkejä ohjaamaan jalankulkijoita.
Valaistustempaus kaamoksen keskellä: Talviaikaan kaupungin keskeiset rakennukset tai alueet
valaistaan iltaisin lämpimällä sydän- tai onnellisuusteemaisella valoprojektiolla tuomaan iloa pimeään vuodenaikaan.
Viralliset ”I ❤️ Grani” -oheistuotteet: Kaupunki, yritykset, yhdistykset tai seurat voivat ottaa jakeluun laadukkaita ja ekologisia kangaskasseja sekä muita oheistuotteita, joilla viestitään paikallisylpeyttä ja joita voidaan jakaa esimerkiksi uusille asukkaille, tapahtumissa tai myydä kaupungintalolla ja kirjastossa.
Teeman laajentaminen tapahtumiin ja osallistamiseen: Paikalliset koulut, yhdistykset ja taiteilijat voivat suunnitella, miten onnellisuus voisi näkyä esimerkiksi kausittaisissa pop-up-taideteoksissa tai istutuksissa taikka esim. järjestää kilpailuja sen osalta.
Kuntalaisille jaettavat sydänheijastimet: Syksyn pimeiden tullessa kaupunki voisi jakaa kaikille koululaisille ja asukkaille "I ❤️ Grani" -sydänheijastimia. Se parantaa liikenneturvallisuutta ja näkyisi
katukuvassa erittäin laajasti.
Liitin valokuvia erilaisista ideoista aloitteeseen
Valtuuston kaupunginhallitukselle osoitettavat kysymykset
Tein oheisen valtuustokysymyksen, johon tuli riittävä määrä kannatusta (vähintään 9 valtuutettua)
Jatkokysymys kaupunginhallitukselle sisäilma-asiassa
Kaupunginhallituksen vastauksessa todetaan, että kaupungilla on vakiintunut toimintatapa sisäilma-asioiden käsittelyyn ja että päätöksenteossa huomioidaan muun muassa tekninen kunto, tutkimustulokset, käyttäjien kokemukset ja terveydelliset näkökohdat. Vastauksen mukaan tietoa
kootaan eri lähteistä ja käsitellään kokonaisuutena.
Oliko Kielikylpy Granin tilannetta koskevassa keväisessä siirtotilannetta koskevassa päätöksenteossa käytettävissä tällainen dokumentoitu kokonaisarvio, joka oli muodostettu eri tietolähteiden
perusteella?
Jos tällainen kokonaisarvio oli olemassa, pyydän kaupunginhallitusta liittämään kyseisen asiakirjan ja / tai sisäilmatyöryhmän asiaa koskevan dokumentin valtuustolle annettavaan vastaukseen.
Mikäli kokonaisarviota ei ole koottu yhteen asiakirjaan, pyydän ilmoittamaan ne asiakirjat ja tietolähteet, joista päätöksenteossa käytetty kokonaisarvio muodostui.
Mikäli tällaista dokumentoitua kokonaisarviota tai sisäilmatyöryhmän dokumenttia ei ole olemassa, pyydän kaupunginhallitusta ilmoittamaan tämän nimenomaisesti vastauksessaan.
Kysymykseni ei koske sitä, oliko Kielikylpy Granin tiloissa tosiasiallisesti sisäilmaongelmaa vai ei. Kysymys koskee sitä, perustuiko päätöksenteko kaupunginhallituksen itsensä kuvaamalla tavalla dokumentoituun ja eri tietolähteet kokoavaan kokonaisarvioon.
Jos kaupungin ilmoittama vakiintunut toimintatapa on tässä tapauksessa toteutunut, sen pitäisi olla myös asiakirjoista todennettavissa.
Tämä on olennainen kysymys päätöksenteon avoimuuden, yhdenmukaisuuden ja luotettavuuden kannalta. Kaupungin tulee pystyä osoittamaan, että sen ilmoittama sisäilmaprosessi toimii myös käytännössä ja että merkittävät palvelujen järjestämistä koskevat päätökset perustuvat
dokumentoituun ja yhdenmukaiseen tietoon.
Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun päätöksellä on merkittäviä vaikutuksia lapsiin, perheisiin ja kaupungin palvelujen järjestämiseen.
FB KOMMENTTINI asian osalta
Huomionarvoista on se, että sisäilma-asian jatkoselvittely (valtuustokysymys) sekä sisäilmalaadun arviointiprosessin julkaiseminen (valtuustoaloite) kiinnosti vain perussuomalaista ja kokoomuslaisia (yhteensä 12/35 valtuutetusta).
Vaikea ymmärtää, ettei kuntalaisten sekä erityisesti lasten ja nuorten terveyttä koeta tältä osin tärkeäksi asiaksi suurimmassa osassa valtuustoa / valtuutettuja. Luulisi kuntalaisten terveysasioista (sisäilman terveellisyys) huolehtimisen olevan korkealla prioriteettiasteella jokaisella päätöksentekijällä.