Ei saa kiusaa - osa 2

Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelman pääteemojen mukaan ”Monesti kiusaajia ovat myös viranomaiset, jotka kohtelevat kansalaisia epäoikeudenmukaisesti esimerkiksi pompottelemalla heitä luukulta toiselle. Myös turha sääntely voidaan nähdä kiusaamisena.”

Hyvän hallinnon periaatteet määritellään hallintolaissa, jonka 6 §:n (hallinnon oikeusperiaatteet) mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Monilla on ollut ongelmia saada vastauksia esittämiinsä kysymyksiin sekä yleensä tietoa siitä, kuka vastaa ko. asian käsittelystä. Hallintolain 8 §:n (neuvonta) mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin.  Tiedusteluihin vastaaminen saattaa kuitenkin kestää, jos vastauksen vaikeassa asiassa ylipäänsä saa. Vastuuta vyörytetään helposti muille.

Asia ei aina etene asianosaisen näkemyksen mukaisesti joutuisasti. Näitä ongelmatilanteita on ollut kansalaisilla mitä moninaisempia esim. lupa-asioissa ja etuuksien saamisessa. Hallintolain 23 §:ssä on määritelty mm. käsittelyn viivytyksettömyys: Asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Vastaavasti valtion virkamieslain 14 §:n mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Viivytyksettömyys on melko joustava käsite, kuten monet ovat valitettavasti asian käsittelyssään huomanneet.

Mikäli virkamies ei ole toiminut asiassa lain mukaisesti, on kansalaisella hallintolain 53a §:n mukaan mahdollisuus hallintokantelun tekemiseen. Viranomaisen, siihen palvelussuhteessa olevan tai muun julkista hallintotehtävää hoitavan lainvastaisesta menettelystä tai velvollisuuden täyttämättä jättämisestä voi jokainen tehdä hallintokantelun toimintaa valvovalle viranomaiselle.

Kanteluita voi tehdä mm. aluehallintovirastolle sekä eduskunnan oikeusasiamiehelle. Hyvin tyypillistä on, että ratkaisun lopputuloksena se, että kanteluviranomainen kiinnittää enintään viranomaisen huomiota johonkin puutteeseen asian käsittelyssä, jonka jälkeen asia on loppuun käsitelty. Tämä ei kovinkaan paljon ”lämmitä” kansalaista, joka ei ole saanut esim. asiaansa käsiteltyä joutuisasti, vaan on kärsinyt siitä vahinkoa ja saanut ”harmaita hiuksia”. Kynnys virkamiehen vahingonkorvausvelvollisuuteen on melko suuri.

Politikoilla on vastuu menettelystään, joka punnitaan normaalisti 4 vuoden välein. Mikäli luottamusta ei ole, niin ehdokkuus ei tuota valintaa. Virkamiehen virka on käytännössä yleensä pysyvä. Virkamiehet saattavat käyttää valtaansa virheellisesti, mutta virkamiesten vastuu on kuitenkin minimaalinen. Hyvin harvoissa tilanteissa kantelu johtaa tosiasiallisiin seuraamuksiin, saati sitten viran menetykseen. Yksittäisellä asialla ja sen joutuisuudella voi olla yksittäiselle kansalaiselle suuri merkitys. Virkamiesten vastuukynnys on näkemykseni mukaan liian alhainen.

Asiaan voidaan puuttua myös muutoin. Meidän lupamenettelymme on paisunut liian suureksi. Sääntelyä, byrokratiaa ja yhteiskunnan holhousta tuleekin vähentää, jolloin virkamiehet voivat panostaa muihin tehtäviin. Näin on esim. kauppojen ja muiden palvelualan yritysten aukioloaikojen osalta. Kauppojen aukioloajat ovat laissa säännelty, josta poikkeaminen vaatii erillisen luvan. Eri kaupat asetetaan laissa eri asemaan. Myös esim. kampaamot joutuvat hakemaan maksullisen poikkeusluvan itsenäisyyspäivän aukioloon. Nuo kustannukset siirtyvät viime kädessä kuluttajien maksettavaksi. Sääntely lisää myös turhia hallinnollisia kustannuksia, jota ovat myös viime kädessä veronmaksajien kustantamia.